Puheenvuoro esiselvityshankkeen raportin julkistamistilaisuudessa 5.3.2013

Hyvät valtuutetut, viranhaltijat, media, muut osallistujat!



Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä

Elämme maailmanlaajuisesti, mutta myös Suomessa ja Etelä-Karjalassa voimakkaassa muutostilanteessa. Koska olemme muutoksen sisällä, emme välttämättä näe muutoksen voimakkuutta tai edes suuntaa. Globaali muutos on ravistellut meitä muuttamalla seutukuntamme perusteollista rakennetta voimakkaammin sitten 1900-luvun alun. Perusteollisuuden investoinnit ovat muuttuneet disinvestoinneiksi. Ehdimme juuri ja juuri ICT-teollisuuden huumaan kun se jo meni ohi, seutukuntamme osin sivuuttaen. Nyt opettelemme elämään jälkiteollista palveluyhteiskunnan elämää, kylläkin varsin vähillä kokemuksilla palvelutuotannon syvällisestä osaamisesta.

Muutokset Itä-Euroopassa ja erityisesti Venäjällä ovat avanneet meille uuden mahdollisuuden. Tätä mahdollisuutta Neuvostoajan jälkeen käytettiin todellisella tavalla hyväksi jo yli 20 vuotta sitten kun Suomi putosi syvään lamaan. Tällöin lähdimme tältäkin alueelta rakentamaan, myymään ja kouluttamaan Venäjälle kun omat markkinat sulivat alta. Kaikki tämä onnistui kun takana oli myös saksalaista rahaa.

Nyt venäläiset tulevat tänne ja omilla rahoillaan. Meidän pitää sekä haluta että osata myydä tavaraa mutta erityisesti palveluita heille. Venäjän matkailumarkkinoista hyötymisen kannalta rajan läheisyys on meille etu, mutta ei niin vahva etu että oma kehitystyö voidaan lyödä laimin. Kun katson omaa kotikuntaani Ruokolahtea, on pakko kysyä onko kykyä ja erityisesti onko halua käyttää Venäjän tarjoama mahdollisuus täysimääräisesti asukkaidemme hyväksi.

Kuntien elinvoimasta ja palvelutuotannosta on puhuttu paljon kuluneen vuoden aikana. Etelä-Karjalassa tapahtuneesta kehitystyöstä huolimatta – tarkoitan tällä Eksotea ja muuta kuntien yhteistoimintaa – tuntuu ajoittain sille että ollaan pattitilanteessa. Ei osata mennä eteenpäin. Valtaosa asukkaista kuitenkin ymmärtää ja hyväksyy sen, että jotakin on tehtävä. Etenkin pienten ns. maalaiskuntien huoltosuhde ja talous ovat ajautumassa kriittiseen tilaan. 

Tiedän, että kuntien toimintaa ei pidä suoraan verrata yritysten toimintaan. Yritykset tai niiden yksiköt integroituvat ja konsolidoituvat ja hakevat synergiaa ja uutta tehokkuutta toimintaansa sekä mittakaavaetujen että voimakkaan erikoistumisen kautta. Kunnista saadun kokemuksen kautta tiedämme, että suuri kunta ei välttämättä ole tehokkain, mutta ei kovin pienikään. Itse asiassa keskikokoisilla kunnilla näyttäisi olevan hyvät eväät laadukkaaseen ja kustannustehokkaaseen palvelutuotantoon.

Imatran, Rautjärven ja Ruokolahden tilaaman ja Tamora Oy:n toteuttaman esiselvitystyön keskeisiä tavoitteita oli hahmotella tilannetta missä olemme ja suuntia, joilla tilanteesta päästään eteenpäin. Jotkut ovat ajatelleet ja todenneet, että tässä olisi kyse kuntaliitoksiin johtavasta selvitystyöstä. Näin ei ole. Selvitystyössä on kyse siitä, miten voidaan ja voidaanko turvata asukkaiden laadukkaat peruspalvelut vähintään tyydyttävällä tavalla. Tähän turvaamiseen tarvitaan kaksi asiaa; oikein mitoitettu palvelurakenne ja rahaa palvelurakenteen kehittämiseen ja ylläpitoon.

Kunnat ovat lain edellyttämä koneisto palvelurakenteen ylläpitoon ja rahoittamiseen. Samalla kun näin totean, kysyn samalla palvelevatko nykyiset kuntarajat parhaalla mahdollisella tavalla asukkaiden palvelutarvetta. Samalla kysyn, palvelevatko nykyiset kuntarajat parhaalla mahdollisella tavalla resurssin eli rahoituksen luomisen mahdollisuutta palvelurakenteen ylläpitoon. Jos vastaus on myönteinen, eli että nykyiset rajat – vaikkapa Imatran seutukunnalla - palvelevat parhaalla tavalla kansalaisten tarpeita, niin kaikki on hyvin. Jos vastaus on kielteinen tai tästä on edes epäilys, niin silloin ilmeisesti kuntarajojakin kannattaa tarkastella tai selvittää.

Kaikille on varmaan selvää, että tarkasteltavan kahden kunnan ja yhden kaupungin olosuhteet eivät ole identtiset. Joskus on sanottu, että tässä asetelmassa Ruokolahti olisi pelinrakentaja. Ei se näin ole. Imatra on joukossa se, jolla on ehdottomasti eniten pelissä. Meidän identiteettiemme pientä erilaisuutta tasoittaa kuitenkin vahva historiallinen yhteys ja perinne. Jos nyt teemme jotakin uutta yhdessä tai vaikka emme tekisikään, on seutukuntamme asukkaiden tulevaisuus yhteinen, parempi tai huonompi, meistä itsestämme riippuen.

Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä